Vuoren valloitus- Le Morne ja Le Pouce

Mauritiuksen kaksi suosituinta vaelluskohdetta on kiipeäminen Le Morneen tai Le Pouceen. Itse olen nyt molemmissa käynyt ja kokenut niiden uskomattomat, henkeäsalpaavat näkymät. Kuitenkin näkymät ovat pienoisen työn takana ja vaatii kuitenkin kohtalaista kuntoa.

Vuorelle suosittelen mm. mukaan:

  • kamera
  • hyvät kengät (itsellä oli ihan normaalit lenkkarit)
  • urheiluvaatteet
  • hyttysmyrkkyä (metsiköissä pörrää hyttysiä aika paljon)
  • vettä!
  • eväät, esim. jotain suolaista (voi nauttia vuoren huipulla huikeissa maisemissa)
  • pikku EA-laukku ei ole pahitteeksi, (meillä ei ollut, mutta selvittiin onneksi vain naarmuilla) –>Äidin lisäys tämä tietenkin

Jos aikaa riittää vain toiseen, kumman valitset?

Le Poucen -Port Louisin kaupunkinäkymä (reitti ei niin selkeä, mutta helpompi maasto)

Le Pouce

Le Mornen – Le Mornen rannat ja valtamerinäkymä (selkeä reitti, mutta haastavampi ja raskaampi)

Le Morne

Alla minun kokemukset molemmista vuorista:

Le Morne

”Le Morne Brabant on niemi Mauritiuksen eteläkärjessä. Sen tuntomerkkinä on valtava basalttijärkäle, jonka korkeus on yli 500 metriä ja pinta-ala 12 hehtaaria. Sen rinteissä on monia luolia. Luolat ja vuoren ylätasanko toimivat 1800-luvulla karanneiden orjien pakopaikkana. Paikka on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2008” (vanha kunnon Wikipedia)

Lähdimme matkaan Pereyberestä aamulla ja saavuimme klo 10.00 Le Morneen. Google mapsiin laitoin hakuun ”Le Morne trail entrance ” ja se vei meidät suoraan polun alkuun. Tiesimme kyllä etukäteen, että vuorelle on suositeltu kiipeämään aamulla tai iltapäivällä välttyäkseen kuumimmalta auringolta. Kuitenkaan aurinko ei tuntunut kuumalta vaikka ”huonoon” aikaan olimmekin vuorella. Emmekä olleet ainoat. Le Mornelle on selkeät opasteet ja auton saa kätevästi parkkiin vuoren juurelle. Ennen matkaa ”infossa” pyydetään kirjoittamaan nimi ja henkilömäärä kirjaan, jotta tietävät väkimäärää vuorella.  (tai sitten se on vain vieraskirja tyyppinen 😀 )

Ei muuta kuin kohti vuoren valloitusta. Infokopin seinässä luki, että vuoren yläosan köydet ovat epäkunnossa joka tarkoitti sitä, että köysiä ei ole ollenkaan. Eli omalla vastuulla vuoren yläosaan asti.

Vuori koostu kolmesta tasosta.

Taso 1

Leveä ja kohtuu helppokulkuinen tie n. 3km. Päättyy ensimmäiselle näköalatasanteelle. Tänne on helppo mennä, toki pistää hieman puuskuttamaan, sillä ylämäkeä mennään lähes koko matka. Kuitenkin tämä osa soveltuu mielestäni kaikille. Matkan varrella tapasimme paljon erilaista kulkijaa ja matkassa oli myös lapsiperheitä. Eli tasolle 1 voi mennä pienemmänkin lapsen kanssa turvallisesti, mutta toki matkaan menee noin 45 min—1 h, että harkitsee sitten kuinka hyvin perheen pienimmät jaksaa.

Vaunujen kanssa en ehkä lähtisi painamaan mäkeä ylös (oma kunto ei riitä :D), mutta jos oikeasti kova kunto löytyy ja hyvät rattaat niin miksipä ei siinä tapauksessa.

Hienoja maisemia jo matkan varrella kohti huippua

Taso 1 loppuu pieneen aukioon ja sieltä löytyy kyltti, joka johdattaa seuraaville tasoille.

Kylteissä myös sanotaan, että vuoren loppuosa on kielletty lapsilta. Vuorella on suositus että ei  alle 12 vuotiaita ja muutenkin lapsen/nuoren pitää olla kyllä  reipas ja rohkea  kun tuonne ylösasti alkaa kipuamaan (niin kyllä aikuisenkin pitää olla :D) .

Me lähdimme kiipeämään kohti Le Mornen huippua..

Taso 2 ja Taso 3

Käytännössä taso 3 on huipulle asti ja taso 2 on hiukan ennen lopullista nousua oleva näköalapaikka. Kuitenkin tason 1 jälkeen alkaa selkeästi haastavampi osuus.

Polku vie aluksi vihreälle portille joka on kiinni. Yleensä vain oppailla on avain siihen. Mielestäni ei tarvitse opasta sillä opasteet ja polku on kuitenkin sen verran selkä ja lopussa pääteltävissä, että pieni seikkailu on vain hyvästä. Portille saapuessa lähtekää kävelemään vasemmalle aidan reunaa ja huomaatte pian aidassa reiän, ei muuta kun siitä läpi ja matka jatkuu.

Suljettu portti matkalla vuoren huippua
Portin pystyy kiertämään tästä

Matkalla on noin puolivälissä haastavin kohta, kun pitää oikeasti kiivetä käsiä käyttäen. Kuitenkin kivet muodostavat tukevat, selkeät jalan- ja kädensijat, jolloin kiipeäminen on kuitenkin suht helppoa.

Vuorella voi olla välillä ruuhkaista

Ylöspäin onkin helppo mennä, mutta alaspäin ja pienen sateen sattuessa kivet ovat liukkaita ja tuovat haastetta. Kuitenkin jos maltilla ja rauhassa menee ja on varovainen, niin onnistuu kyllä varmasti haavereitta. Huipulla odottaa metallinen risti ja siitä tietää, että nyt ollaan perillä 😊

Huippua koristaa metalliristi

Sanoisin, että pohjakuntoa kannattaa olla, kun lähtee huipulle asti. Kuitenkin esim. oma äitini oli matkassa mukana. Hän on keski-ikäinen, eikä omaa yhtään kiipeilytaustaa. Liikuntataustana ihan perus jumppaa ja lenkkiä ja hän jaksoi ihan hyvin matkan. Hän itse sanoi ylittäneensä itsensä ja olenkin super ylpeä hänestä. Eli vuori varmasti tuo myös tällaisia itsensä ylittämistunteita ja onnistumisen olotiloja. 😊

Emme loukkaantuneet, muutamia pieniä naarmuja oksista jalkoihin ja käsiin. Mudassa kyllä oltiin mutta se kuuluu asiaan 😊 Suosittelen kokeilemaan – on se vaan hieno!

Mun Polarin GPS, tällänen oli meidän reitti vuorelle

Le Pouce

Kävin Le Poucella 2016 ja näkymä oli aivan huikea!

Le Pouce

Le Pouce sijaitsee Port Louisin eteläpuolella. Se on 812 m korkea ja on Mauritiuksen kolmanneksi korkein vuori.

Lähdimme autolla liikenteeseen. Moottoritieltä löytyy selkeät kyltit Le Pouceen ja opasteet perille asti. Kuitenkin, verrattaen Le Morneen, sieltä ei löydy mitään isompaa infoa, eli käytännössä tie vain ajetaan loppuun asti, saavutaan keskelle peltoa, jonne parkkeerataan auto. Eli ei ole erillistä parkkipaikkaa, infoa tms. Alkupolkua pitkin löytää yhdelle kyltille, mistä tulee kääntyä oikealle. Me käännyimme ekalla kerralla vasemmalle ja sieltä löytyi vanhan herran omakotitalo ja hän kyllä ystävällisesti neuvoi meidät oikealle reitille.

Reitti on helpompi kuin Le Morne, mutta pidempi ja jatkuvaa ylöspäin kävelemistä, myös maasto on erilainen. Matkan varrella ei ole kylttejä ja täytyy käyttää sitä seikkailijaluonnetta, että löytää oikealle polulle. Kuitenkin minä selvisin ja löysin, niin varmasti te selviätte myös 😊 Matkalla on hienoja näköalapaikkoja, mutta huippu kruunaa kyllä kaiken. Tie on täynnä kiviä ja välillä tie muuttuu kapeaksi poluksi. Välillä taas ollaan niin tiheässä pusikossa, että melkein tarvisi viidakkoveitsen.

Reitti on mutainen ja kivinen koko alkuosan
Kivet ovat todella liukkaita

Myös Le Poucella perus pohjakunto on hyödyksi. Le Poucen reitillä ei kuitenkaan ole niin vaarallisia kohtia, kuin esim. Le Mornella. Ainostaan ihan viimeiset 10-15 metriä huippua vaatii kiipeilyä ja käsien käyttöä kiipeilyssä. Ylöspäin oli helppo mennä, mutta kun tulimme alaspäin, alkoi sataa kaatamalla. Ihan alastulon loppuvaiheilla on sadekelillä todella liukasta. Kuitenkin siitäkin selviää, kun on vain varovainen.

Näkymä huipulla on henkeäsalpaava ja aivan järjettömän hieno. Suosittelen ehdottomasti menemään. Vaunuilla ei sitten tänne, vaikka olisi missä maraton-kunnossa 😀  Pienemmille lapsille liian pitkä ja rankka reissu, eli en suosittele. Ja tosiaan kuntoa pitää olla aikuisellakin. Mutta älä mieti sitä riittääkö oma kunto liikaa, sillä vuorelle voi mennä omaa tahtia. Matkan varrella voi pitää taukoa ym., niin varmasti selviää huipulle asti, vaikka ihan perustason kunto olisikin. 😊

Huipulla!
Näkymä Port Louisiin

Alla linkki blogiin, jossa on paljon kuvia ja infoa Le Poucen reitistä

Tästä Le Pouce Blogiin

Reitti Le Poucelle

 

  Le Morne Le Pouce
Sijainti Le Morne Brabant La Laura-Malenga, Moka, Mauritius
Korkeus n. 556 m 812m
Haastavuus 4 (1-5) 3 (1-5)
Opasteet vuorelle hyvät kohtalaiset
Wc ja info kyllä ei
Parkkipaikka kyllä kyllä (pelto)
Kesto 3-4h ? (2-4h)
Turismi paljon turisteja vähemmän turisteja

Molemmat vuoret ovat mahtavia eli oikeastaan kumman vain valitset niin varmasti olet tyytyväinen 😊

Au revoir
Miltsi

 

2 Comments Lisää omasi

  1. Maria sanoo:

    Hei! Olisin taas niitä ihmisiä, jotka kysyvät säästä 😀 mutta ollaan mietitty elokuuksi lomaa Mauritiukselle ja mietittiin juuri sitä kun arviot antavat noin 20-24 astetta ja tuulta sääennusteeksi niin kuinka hyvin pitää paikkaansa rannikoilla? Onko se todellisuudessa semmonen ”suomen viileätuulinen” kesäsää vai oikeasti trooppinen ja lämmintuulinen sää?Osaatko sanoa minne olisi paras mennä elokuussa (säiden kannalta), kun meitä houkuttaisi eniten itä-rannikko tai luoteis-rannikko majoituksen puolesta. Kiitos jo ennakkoon, jos pystyt vastaamaan ja kivaa kesää Suomessa!

    Tykkää

    1. Moi, 🙂 itäosa saarta on tuulisin verrattaen muuhun saareen. Itse olen ollut vain kerran reissussa Suomen kesällä eli ”maurin talvella” ja yleisesti ottaen kyllä se sää on silti lämmin ja trooppinen vaikka ns. talvi onkin. Tuuli on lämmin ja on kaukana Suomen viileätuulisesta…. mun mielestä siis, sillä hikeä puski silloinkin ja tuuli vaan virkisti 😀 Saari on kuitenkin trooppinen saari, kohtuu lähellä päiväntasaajaa, joten talvi vaikuttaa oikeastaan siihen että esim. ei ole niin paljon tiettyjä hedelmiä, värikkäitä kaloja ja lämpötila ei nouse yli 30 tuskasen kuumaksi. Aurinko paistaa ja lämmin on silti 🙂 Iltaisin voi ehkä tarvita kevyttä pitkähihasta, mutta pääsääntöisesti ihan rantavaatteilla pärjää 🙂 noista kahdesta suosittelisin lounais-rannikkoa vaikkakin itä-rannikollakin on kaunista. Elokuu on siitä hyvä että vähemmän turisteja ja ei sykloneita 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s